Miten käsittelen surullista mieltä (2)

↓↓Tämä teksti on jatko aiemmasta tekstistä.↓↓

Miten minä käsittelen surullista mieltä (1)

Suuremman osan ihmiset eivät halua näyttää heikkouksia toiselle. Minäkin kuulun siihen osaan ja yleensä on mielessä, etten saa näyttää surua tai itkua muille, kun tämä tunne johtuu kotiikävyydestä. Koska MINÄ valitsin tämän elämän. MINÄ itse toivoin asua Suomessa. Tiedän, että jotkut ulkomaalaiset eivät tulleet Suomeen oman toivon mukaisesti. Minulla on ihanat lapset, minun pitää olla vahvana ja onnellisena. Minua häpettää paljastaa olevani heikko ihminen... 

Mutta ne eivät ole oikeita ajatuksia. Ei tarvitse pakottaa itseä olla positiivinen, eikä tarvitse piilottaa omia tunteita itseltä. 

Onneksi nykyaikana voidaan katsoa japanilaisia telkkari-ohjeita vaikka Suomessakin 

Minun oman tunnen hoitotapa on "EI SUOMENKIELEN PÄIVÄn" pitäminen. Laitan kaikki ikkunat kiinni ja katson japanilaisia telkkaria ja YouTubeja. Sitten syön mitä minä haluan kaloreista huolimatta. Jos haluan itkeä, itken. Jos väsyttää, nukun. Silitän kissaani. Sitten hoidon lopussa teen ison halin lasten kanssa.

Tämä hoitoprosessi kuulostaa laiskalta, mutta kun minä haluan, sitä tarvitsen. Annan itselle lupaa olemaan laiskana. Sillä tavalla lataan akkua. Sitten olen taas valmis lähteä takaisin maailmaan. Ja kiitän paljon siitä, että mieheni ymmärrä minun tunteita ja antaa olemaan minut yksin. 

Mietin myös, että olisiko minulla parempi olo, jos lähtisin takaisin Japaniin? Vastaukseni on EI. Koska minä rakastan elämäni tässä Suomessa. Vaikka välillä iskee suru-tunne aalto, tämä elämä on myös mukavaa ja lämmintä. Suomalaiset ovat ystävälliset. Suomessa on rauhaa. Tärkein on se, että minulla on rakastavat lapset ja mies. 

Olen kiitollinen, että saan asua tässä kauniissa maassa ihanan perheen kanssa. Minun elämä Suomessa jatkuu vielä pitkään 💓🇫🇮

Kiitos kun luit loppuun asti ❤️

Jos tykkäsit, suosittele tätä blogia muille ja jätä kommentti 🥰

Arigato matane!